Hyvää Joulua!

Voi kauhia, anteeksi. Minun piti muka kirjoitella Jazzyn ja Usvan kuulumisia kakaran saavuttua, mutta en minä ole ehtinyt. :D Nyt tulin kuitenkin joulut toivottamaan ja voisin tässä vähän kertoilla poikien kuulumisia. Uusin taas osoitteen ja otsikon. :) Mutta ensiksi kuitenkin joulukortti pojilta!

Tälläinen siitä tuli. Kuvan saaminen oli haastavinta koko touhussa, ei nuo pojat pysyneet hetkeäkään paikallaan. Kortin kuva on vain onnea, että sain napattua. Tuostakin tuli Jazzy suoraan päin kameraa seuraavaksi. :D

Mutta Jazzysta. Jazzy tuli kotiin marraskuun ensimmäisenä perjantaina. Kävimme siskoni kanssa hakemassa pojan Paltamosta kasvattajan luota. Kaikki pennut lähtivät samana päivänä, joten kukaan ei jäänyt yksin. Matka kotiin sujui hyvin, Jaz nukkui melkeinpä koko matkan. Kun kaupungin katuvalot tulivat näkyviin alkoi poika nostella päätä ja katsella, että mihinkä tässä ollaan oikein menossa. Kun päästiin kotiin, Jazzy tutustui reippaasti taloon ja äitiini. Uusi tulokas otettiin hyvin vastaan. Ensimmäinen yö sujui lähes hiljaa, pariin kertaan Jazzy herätteli, mutta muuten nukkui hyvin. Ja on nukkunut sen jälkeen yöt oikein hyvin. Lauantaina tutustuttiin sitten Usvaan. Usva oli ihan kummissaan, että minkä ne on tänne tuoneet. Jazzy vähän ujosteli, kun Usva olisi tahtonut leikkiä. Nyt pojat leikkivät yhdessä jo reippaasti. :)

Ensimmäisenä Jazzya halusi tulla heti lauantaina katsomaan Matu, josta tehtiinkin pojan "kummitäti". Tosin kummitäti ei tuonut pojalle joululahjaa, kröhöm... Sunnuntaina kaverini kävivät poikaa katsomassa. Ja onhan täällä sisarukset käyneet ja pari kaveria. Kyllä se ihastusta herättää, tuommoinen karvakasa. Jaz oppi nopeasti istumaan ja menemään maahan käskystä, jonka jälkeen aloin opettamaan seisomista käskystä näyttelyitä varten. Ja kyllähän se pönöttääkin, pieni häntä vipattaen ja kieli lipoen herkkupalaa. Kauhea herkkupeppu, ei vaan Usva ollu. Kotoa ei olla poistuttu kuin pari kertaa automatkalle ja eläinlääkärille. Rokotukset sujuivat hyvin, vielä täytyy tehosteet ottaa. Nyt aloittelimme hihnakäyttäytymistä, Jazzy ei suostu kävelemään hihnassa.

Muutamia kuvia voisin pojista pistää, mutta Jazzyn kuvaukset on lähinnä kuonosta, kun se tunkee kameran kimppuun heti. :D

Näin kuvataan joulukorttia. :D

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää...

Oli satanu vähän lunta syysloman aikana tänne meille päin. Ja kauheen kylmäkin täällä on, voisko lomaa vähän pidentää? Itse vietin syysloman etelässä ja Katinkullassa, Usva vietti se äidin kanssa kotona. Hyvin täällä on varmaankin mennyt, ihan reippaana otti minut vastaan. Okei, mulla oli sille ruokaa, mutta kuitenkin. Käytiin myös kuvailemassa talvikuvia tänne blogiin (kone ei vaihteeksi suostu yhteistyöhön, joten kuvat eri postauksessa). Oikeestaan tykkään tästä lumesta, se on kuivaa, eikä semmosta märkää loskaa. Kohta on joulu! Tosin mun synttärit on siinä välissä. Ja olen saanut aivan ihanan ja parhaan syntymäpäivälahjan. Siitä minun pitikin kirjoittaa, porukkamme uudesta jäsenestä.


Katinkullassa olin Matun perheen kanssa, mukana tietysti neidit Abba, Lieben ja Nöpö. Syyslomaa vietin siellä vain keskiviikosta perjantaihin, sitä ennen olin siskoni luona, mm. koiranäyttelyssä ja shoppailemassa Helsingissä. Kuitenkin palaten siihen Katinkultaan. Tulin junalla Tampereelta Pieksämäen kautta Kajaaniin, missä vastassa olivat Matu ja Fanni ja muutama muu. :) Ajoimme asemalta suoraan Paltamoon, Liebenin kasvattajan luokse. Siellä nimittäin oli viisi mustaa mittelikakaraa ja yksi niistä saapuu tänne meille ensiviikon lopussa. Usva saa siis kaverin! Tämä poika on minun syntymäpäivälahja ja joululahja ja luultavasti ensivuodenkin lahjat, mutta kyllä se minulle passaa. Jazzyksi ristitty poika on aivan ihana! ♥ Toivottavasti Usva ottaa pojan hyvin vastaan, eikä heittäydy mustasukkaiseksi. Kerroin jo kesän/syksyn tapahtumien yhteydessä Kemin näyttelystä, jossa handlasin Edi-poikaa. Sattumoisin samainen Edi on Jazzyn isä. Emä taas on Matun mummolassa asustavan Fiinu-koiran sisko, Saaga. Saa nähdä, millainen villikko Jazzystä kehkeytyy.

 

Minkäköhän nimen annan tälle blogille? Kirjoitan varmasti kummankin kuulumiset samaan, joten nimi ja osoite pitää suunnitella uusiksi. Huokaus, nykyisessäkin oli jo oma hommansa. Haluaako joku auttaa? Minä en oikeasti edes tiedä, lukeeko näitä kukaan koskaan, mutta jos sattuu lukemaan niin saa ehdotella nimeä blogille. :)

Metsäilyä

Hyi kamala, tänne jäätyy kohta pystyyn. Saisko lunta kiitos? Heh, taas tulee postausta, tällä kertaa on asiaakin. Tai no kuulumisia tältä päivältä.
Tänään päätin harjoitella tuota lähellä pysymistä, tai miksi sitä haluaa nimittää. Käytännössä tarkoittaa sitä, että yritän opettaa Usvalle pihapiirin rajat. Usvan mielestä kaikki elikot ja muut ovat paljon mielenkiintoisempia, kuin pihan rajat. Niitä kuitenkin tänään harjoiteltiin ja oikein reippaana Usva loikki mukana. Namipalan avulla tietenkin, mutta kuitenkin. Pysyi hyvin lähellä, aina kun välimatka kuroutui liian pitkäksi, kutsuin takaisin ja poika tuli. Aikamoista loikkimista se kyllä oli. :D
Sitten käytiin vielä tuossa ihan lähellä kävelemässä ja kuvailemassa, mutta sade onnistui pilaamaan senkin. Kuitenkin päri räpsyä sain. Usva kaivo ruumiinki maasta, tai no yhden luun, en tiedä minkä jäännöksiä tuolta löytyy. :D

Ylpeä kopin omistaja :D

Perhe on paras

Otsikko, ei se pahinkaan voi nyt olla. :D
Vähän kuulumisia ensiksi. Täällä on satanu varmaan viikon suurin piirtein putkeen. Iskä laitto Usvan kopin kuntoon, saa nähdä meneekö poika sinne. Se on aina vierastanut koppia, mieluummin menee teranssin alle tai seisoo sateessa. Outo koira...
Se hirvenmetsästyskausi taisi alkaa jo pari viikkoa sitten ja ensimmäinen hirviporukka tallustelikin jo pellon poikki. Olihan taas vaihteeksi Usvalla haukkumista, sen verran outoa ääntä pitivät. Otin koiran päätyyn kattelemaan, kun äidin mielestä sen haukkuminen häiritsi hirviporukkaa. Ja pyh sanon minä, niin äänekästä porukkaa ei häiritse mikään. Porukka kuitenkin meni ja "rauha" palasi mäen päälle.
Muistakaahan taas laittaa heijastimet koirille ja itselle. Tänään lenkillä koiralla kyllä oli heijastimet, itse en tajunnut laittaa. Pitääkin heti etsiä jostain heijastin käteen. Onneksi ehdittiin kotiin ennen pimeää, meillä kun ei täällä päin ole nuita katulamppuja.
Muuta hätkähdyttävää ei taidakkaan olla tapahtunut. Tai no on, mutten vielä paljasta sitä. ;D Kuitenkin, päätin tehdä tälläsen kirjotuksen Usvan vanhemmista ja vähän muistakin. Oikeestaan vaan nimet ja kuvat, mutta kuitenkin.

-Usvan isä-
C.I.B FI MVA RU MVA BY MVA RKFV-11 STAALON USVATASSU
aka Uski, kuva © Tiina Soininen

-Usvan emä-
CIASMAN ILONPITO
aka Salli, kuva © Titta Repo

Siinä siis Usvan vanhemmat. Sallin olen itse tavannut kerran, silloin kun haimme Usvan kasvattajalta. Uskinkin kerran, Sotkamon ryhmänäyttelyssä. Uskin omistajan kanssa ollaan oltu yhteyksissä jonkin verran. Uski-iskän kanssa samassa talossa asustaa myös Usvan siskopuoli, Ruusa. Ruusan olen tavannut Pellon lapinkoirien erikoisnäyttelyssä. Näpsäkkä tyttö, muistuttaa kovasti isäänsä. Ja huomaa kyllä, mistä Usvakin on ilmeensä perinyt. :)

-Usvan siskopuoli-
MISKAJASMIN RUUSTIINA
aka Ruusa, kuva © Natalia

Muita Usvan sukulaisia en ole tavannut. Isänisä on Lumiturpa Oula ja isänemä Staalon Cheralfiina. Emänisä on Paukapää Veikko Peikko ja emänemä Orso-Farm Danna. Kuvia voi löytää Lappalaskoiragalleriasta.

Video ja pari kuvaa

Kuulumisia ei sen kummemmin taida olla, vettä tulee ihan mukavasti. Tässä kuitenkin Empun tekemä video Usvan kuvista, iso kiitos siitä. :)
Suomenlapinkoira Usva

Kuvasin sitten auringonlaskua, kun alla olevat
hirvet pakenivat paikalta. :)

Niitä hirviä :P

Usva mätsäripalkintojen kera

Palkintoluu meni vauhdilla :)

Täällä taas

No niinhän siinä kävi, että blogin kirjoitus jäi vähäiseksi loppukesän ja syksyn osalta. Joten paikkailen sitä katsauksella heinä-, elo- ja syyskuun ajalta. Edellisessä kirjoitukessa olimme vielä etelässä. Se kaksi viikkoa jäi vain puoleen, ikävän tapahtuman vuoksi. No siitä kuitenkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä, mutta palasimme kotiin vähän etuajassa. Kertoopa paljon Usvasta. :D Pitäisiköhän muuttaa blogin aihetta hieman?

No, annetaanpa vielä olla. Eiköhän tässä Usvankin kuulumisia tule. Itse osallistuin Kemin kansainväliseen koiranäyttelyyn. Oikeastaan olin apukäsi, kuvaaja ja handlasin Vilman mittelipoikaa, Ediä. Reipas poika, ei voi kyllä muuta sanoa. Eikä tuloskaan huono, luokkavoitto ja paras uros kolmonen. Ja käytiinhän me kasvattajakehässä, peräti ihan isoon kehään asti päästiin. Mutta sepä sitten siitä. Joku huonomuistinen kirjoittaja ei saa päähänsä, mitä muuta tapahtui heinäkuun lopussa, joten hypätään sen yli. Oisko ollut kylmää, niin kuin yleensäkin täällä. :D Kävi Usva uimassa, tai no uimassa ja uimassa, kahlaamassa lähinnä. Se oli hirvittävä virhe! Eiköhän Usva päättänyt tiputtaa kaikki ne vähäiset karvat, mitä kesältä oli sattunut jäämään. Viikko ennen Pudasjärven ryhmänäyttelyä.

Elokuussa Usva pääsi näyttämään taitonsa porokoirana, vaikkakin vain hihnassa. Mutta kyllä ne porot pellolta ajettiin siitä huolimatta. Eräällä poronajoreissulla poikettiin myös Matun luona, Abbaa, Liebeniä ja Nöpöä moikkaamassa. Nuivia neitejä, Usva ei vain voi ymmärtää. :D Liekkö omistajaansa tulleita leidejä, kaikella rakkaudella Matu. ♥ Elokuu onkin kulunut sitten Usvan karvoja kynimällä, siinä on aivan ihana homma. Kaikki jotka suunnittelette pitkäkarvaisen koiran hankkimista, onnittelut.
Poroja, poroja, paljon poroja! Niitä täällä riittää, meidän pellolla varsinkin. Usva haukkuu porot vuodesta toiseen, eikä varmaan koskaan tajua lopettaa. Eipä nämä meidän porot enään pihalla kiinni olevaa koiraa pelkää. Välillä käydään ajamassa pois, sekin kyllä aina tiukassa, että pakenevatko. Yhtenä kertana lenkiltä palatessa pellolla makaili kaksi poroa, toinen oli julmetun iso. Mulkkasi meitä kuin hullu, joten kierrettiin suosiolla kauempaa. Tai minä kiersin ja vedin täysin itsesuojeluvaistonsa hävittänyttä lapinkoiraa perässä.
Nyt ollaan saatu uusia tuttavuuksia, hirviä. Ne pösilöt möllöttää tuolla pellon reunassa ja örisee mitä oudoimmilla tavoilla. Usva jaksaa haukkua nämäkin. Ne nyt sentään pakenevat, pelkkä salamavalo iltahämärässä riittää. Laittelen kuvaa, kunhan saan koneelle asti. Kuivallut olen paljon, en vain tiedä mihin noita laittaisin. Facebookkiinkaan kun ei kaikkea viitsisi umpata. Picasa-albumi olisi yksi, sinnekkin saaminen on työn takana.

Syyskuu onkin mennyt lenkkeillessä, olen ihastunut ikihyviksi metsässä tarpomiseen. Kyllä se Usvallekkin kelpaa, rynnitään läpi metsien ja säikytellään "naapurit" kunnolla. Mitäs tekevät talonsa haitolle. Juuri tässä sunnuntaina Oonan kanssa mietittiin, että kun kaikki uudet talot rakennetaan vanhojen reittejen ja paikkojen päälle/viereen. Oona on vanha naapuri, tässä ihan lähellä asuu vieläkin. Sielläpähän sitten uudet "naapurit" ihmetelkööt, kun takapihan metsässä kuuluu jos jonkinmoista naurua ja höpinää. Pakkohan sitä on välillä vanhoja muistella, Usva mukana tietysti.
Lauantaina 22. syyskuuta meillä oli paikallinen match show. Ensimmäistä kertaa Usvan kanssa sijoituttiin mätsäreissä, tuloksena SIN4. Olin hirmu ylpeä, vaikka jätkällä ei juuri karvaa ole, noin niinkuin suomenlapinkoiran mittapuulla. Mitä sitten, komia se on silti. :3

Jaa-a, enpä minä enempää taida tähän hätään saada. Tässä odotellaan, jotta tuo Matu lähtisi meidän kanssa agilityradalla käymään, ennen kuin lumet tulevat. Kylmä täällä alkaa jo olla, tänä aamu taisi mittari näyttää 3°C. Plussan puolella vielä toistaiseksi, tuskin enään pitkään.

Usva nauttii :3 Heinäkuu

Poroja, meidän pellolla of course.

 

Ja Usva kyttää niitä :D

Elokuulta

Usvan suuri rakkaus, Lieben ♥

Systeri vieraili pohjoisessa kera lauman =)

Kuvia syyskuulta

Se on pelto, mutten silti asu landella :D

Minä ja Fiinu-mitteli :3

Kesäkuulumisia

Hahaa, nyt alan kirjoittamaan ensimmäistä blogitekstiä. Tässä vähän kuulumisia tältä kesältä.
Tai no aloitetaan toukokuusta. Usva kävi toukokuun aikana kahdessa näyttelyssä, joista parempana saldona EH1. Muuten näyttelyt jäivät nyt tauolle, koska Usva ei ole karvassa. Seuraava olisi Pudasjärven näyttely 4.8.

Sitten ihan kesän kuulumisia. Kesäkuu meni vaihtelevassa säässä, mutta ötököitä riitti. Kävimme paljon pyörälenkeillä, Usva pääsi vähän revittelemään. Itse olin kesäkuun kaksi viimeistä viikkoa kesätöissä päiväkodissa. Lähdimme jälleen etelään heinäkuun alussa. Matkustimme Usvan ja ystäväni Matun kanssa kolmestaan junalla Tampereelle, mistä matka jatkui siskoni luokse. Junamatka meni hyvin, Usva on aina ollut rauhallinen matkustaja. Usva on ehtinyt matkustaa jo junalla, autolla ja bussilla. Ennen lähtöä olisi ollut Usvan rokotus, mutta selvisi että rokotus onkin vielä voimassa ensivuoteen asti. Siinä oli jotain muutoksia säännöksissä. Perillä Usva sai ötököitä ja punkkeja vastaan aineen niskaan, eipähän ole nyt itikat kiusanneet. Matu oli täällä kanssamme viikon, lähti eilen. Vanhempanikin tulivat eilen, olemme täällä vielä kaksi viikkoa. Uimaan Usva ei ole päässyt, tai Usvan mielestä joutunut. Usva ei oikein tykkää uimisesta. Kävimme yksi päivä markkinoilla, siellä oli Usvalle paljon ihmeteltävää ja muutama rapsutuskin tuli. Ikävä kyllä sade latisti lopulta tunnelmaa, ainakin minulta.

Eipä minulla oikeastaan ole muuta kerrottavaa tähän saumaan. Kirjoittelen taas, kun asiaa löytyy. Sitten vähän kuvia täältä reissusta. :)

Oulun rautatieasemalta, Usva & Matu

Junasta. Laadukas kuva, tarkensi mun laukkuun. :D

Hevosia Usva sai ihmetellä.

=)

KAMELI!