lauantai 27. lokakuuta 2012

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää...

Oli satanu vähän lunta syysloman aikana tänne meille päin. Ja kauheen kylmäkin täällä on, voisko lomaa vähän pidentää? Itse vietin syysloman etelässä ja Katinkullassa, Usva vietti se äidin kanssa kotona. Hyvin täällä on varmaankin mennyt, ihan reippaana otti minut vastaan. Okei, mulla oli sille ruokaa, mutta kuitenkin. Käytiin myös kuvailemassa talvikuvia tänne blogiin (kone ei vaihteeksi suostu yhteistyöhön, joten kuvat eri postauksessa). Oikeestaan tykkään tästä lumesta, se on kuivaa, eikä semmosta märkää loskaa. Kohta on joulu! Tosin mun synttärit on siinä välissä. Ja olen saanut aivan ihanan ja parhaan syntymäpäivälahjan. Siitä minun pitikin kirjoittaa, porukkamme uudesta jäsenestä.


Katinkullassa olin Matun perheen kanssa, mukana tietysti neidit Abba, Lieben ja Nöpö. Syyslomaa vietin siellä vain keskiviikosta perjantaihin, sitä ennen olin siskoni luona, mm. koiranäyttelyssä ja shoppailemassa Helsingissä. Kuitenkin palaten siihen Katinkultaan. Tulin junalla Tampereelta Pieksämäen kautta Kajaaniin, missä vastassa olivat Matu ja Fanni ja muutama muu. :) Ajoimme asemalta suoraan Paltamoon, Liebenin kasvattajan luokse. Siellä nimittäin oli viisi mustaa mittelikakaraa ja yksi niistä saapuu tänne meille ensiviikon lopussa. Usva saa siis kaverin! Tämä poika on minun syntymäpäivälahja ja joululahja ja luultavasti ensivuodenkin lahjat, mutta kyllä se minulle passaa. Jazzyksi ristitty poika on aivan ihana! ♥ Toivottavasti Usva ottaa pojan hyvin vastaan, eikä heittäydy mustasukkaiseksi. Kerroin jo kesän/syksyn tapahtumien yhteydessä Kemin näyttelystä, jossa handlasin Edi-poikaa. Sattumoisin samainen Edi on Jazzyn isä. Emä taas on Matun mummolassa asustavan Fiinu-koiran sisko, Saaga. Saa nähdä, millainen villikko Jazzystä kehkeytyy.


Minkäköhän nimen annan tälle blogille? Kirjoitan varmasti kummankin kuulumiset samaan, joten nimi ja osoite pitää suunnitella uusiksi. Huokaus, nykyisessäkin oli jo oma hommansa. Haluaako joku auttaa? Minä en oikeasti edes tiedä, lukeeko näitä kukaan koskaan, mutta jos sattuu lukemaan niin saa ehdotella nimeä blogille. :)

torstai 11. lokakuuta 2012

Metsäilyä

Hyi kamala, tänne jäätyy kohta pystyyn. Saisko lunta kiitos? Heh, taas tulee postausta, tällä kertaa on asiaakin. Tai no kuulumisia tältä päivältä.
Tänään päätin harjoitella tuota lähellä pysymistä, tai miksi sitä haluaa nimittää. Käytännössä tarkoittaa sitä, että yritän opettaa Usvalle pihapiirin rajat. Usvan mielestä kaikki elikot ja muut ovat paljon mielenkiintoisempia, kuin pihan rajat. Niitä kuitenkin tänään harjoiteltiin ja oikein reippaana Usva loikki mukana. Namipalan avulla tietenkin, mutta kuitenkin. Pysyi hyvin lähellä, aina kun välimatka kuroutui liian pitkäksi, kutsuin takaisin ja poika tuli. Aikamoista loikkimista se kyllä oli. :D
Sitten käytiin vielä tuossa ihan lähellä kävelemässä ja kuvailemassa, mutta sade onnistui pilaamaan senkin. Kuitenkin päri räpsyä sain. Usva kaivo ruumiinki maasta, tai no yhden luun, en tiedä minkä jäännöksiä tuolta löytyy. :D





Ylpeä kopin omistaja :D



keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Perhe on paras

Otsikko, ei se pahinkaan voi nyt olla. :D
Vähän kuulumisia ensiksi. Täällä on satanu varmaan viikon suurin piirtein putkeen. Iskä laitto Usvan kopin kuntoon, saa nähdä meneekö poika sinne. Se on aina vierastanut koppia, mieluummin menee teranssin alle tai seisoo sateessa. Outo koira...
Se hirvenmetsästyskausi taisi alkaa jo pari viikkoa sitten ja ensimmäinen hirviporukka tallustelikin jo pellon poikki. Olihan taas vaihteeksi Usvalla haukkumista, sen verran outoa ääntä pitivät. Otin koiran päätyyn kattelemaan, kun äidin mielestä sen haukkuminen häiritsi hirviporukkaa. Ja pyh sanon minä, niin äänekästä porukkaa ei häiritse mikään. Porukka kuitenkin meni ja "rauha" palasi mäen päälle.
Muistakaahan taas laittaa heijastimet koirille ja itselle. Tänään lenkillä koiralla kyllä oli heijastimet, itse en tajunnut laittaa. Pitääkin heti etsiä jostain heijastin käteen. Onneksi ehdittiin kotiin ennen pimeää, meillä kun ei täällä päin ole nuita katulamppuja.
Muuta hätkähdyttävää ei taidakkaan olla tapahtunut. Tai no on, mutten vielä paljasta sitä. ;D Kuitenkin, päätin tehdä tälläsen kirjotuksen Usvan vanhemmista ja vähän muistakin. Oikeestaan vaan nimet ja kuvat, mutta kuitenkin.

-Usvan isä-
C.I.B FI MVA RU MVA BY MVA RKFV-11 STAALON USVATASSU
aka Uski, kuva © Tiina Soininen
-Usvan emä-
CIASMAN ILONPITO
aka Salli, kuva © Titta Repo
Siinä siis Usvan vanhemmat. Sallin olen itse tavannut kerran, silloin kun haimme Usvan kasvattajalta. Uskinkin kerran, Sotkamon ryhmänäyttelyssä. Uskin omistajan kanssa ollaan oltu yhteyksissä jonkin verran. Uski-iskän kanssa samassa talossa asustaa myös Usvan siskopuoli, Ruusa. Ruusan olen tavannut Pellon lapinkoirien erikoisnäyttelyssä. Näpsäkkä tyttö, muistuttaa kovasti isäänsä. Ja huomaa kyllä, mistä Usvakin on ilmeensä perinyt. :)

-Usvan siskopuoli-
MISKAJASMIN RUUSTIINA
aka Ruusa, kuva © Natalia
Muita Usvan sukulaisia en ole tavannut. Isänisä on Lumiturpa Oula ja isänemä Staalon Cheralfiina. Emänisä on Paukapää Veikko Peikko ja emänemä Orso-Farm Danna. Kuvia voi löytää Lappalaskoiragalleriasta.