Terveiset täältä lumen ja jään keskeltä

Olen kyllä maailman surkein blogikirjoittaja. Kirjoittelen viimein, mutta ajatellaan positiivisesti ja todetaan, että edellisestä on vain se kuukausi. =) Säätiedotus, täällä on kylmä! Mikä nyt on aika olennaista tammikuussa, mutta silti. :D

Mitäs me ollaan kuukauden aikana touhuttu?

Usvan kanssa käytiin Kajaanissa Tamminäyttelyssä. Lauantaina olin itse Roki-tanskandogin kanssa juniorhandlerissä ja sunnuntaina Usvalla oma kehä + minun juniorhandler. Ei mitään kovin kummoista saavutusta, mutta tulipa käytyä. Matkaseurana Matu ja luonnollisesti kaikki ei menny ihan niinku elokuvissa. Iskä vei meidät kolme Kajaaniin näyttelypaikalle. Päivän päätteeksi sisko heitti meidän Vilman luokse. Vilma on se, jota Edi, Jazzyn isä, hallitsee. :) Vilma otti meidät kiltisti vastaan, köyhät matkalaiset. Olihan se vähän nihkeetä aluksi, kun kaksi uroskoiraa lyötiin samaan huoneistoon. Usva oli yllättävän reipas ja rauhallinen, pelkäsin että se nostaisi shown pystyyn. Edikin lopulta hyväksyi, pitkän kyttäämisen jälkeen. Yhteen eivät ottaneet kertaakaan, siitä pisteet pojille. :)
Aamulla Vilman isä vei meidät näyttelypaikalle ja näyttelypäivän jälkeen vielä linja-autollekkin. Ei mitään, kaikki hyvin tähän asti. Pienoinen paniikki, että huolitaanko meitä koiran kanssa bussiin. Eka bussi meni vielä hyvin, ei sen suurempia ongelmia. Mutta sitten Matu huomaa, ettei sillä ole enempää käteistä ja visa electron ei käy busseissa. Voi jes! :D Siinä vaiheessa sitä miettii, että miksi ihmeessä me lähdetään liikenteeseen näin. Ei ollut eka kerta, kun minä ja Matu touhutaan jotain omituista. Kesän Tampereen reissukin oli jotain vallan mielenkiintoista, mutta ei siitä enempää. Onneksi löytyi taskuista rahaa ja päästiin vaihtamaan bussia, eikä jouduttu jäämään keskelle ei mitään koirineen ja näyttelyhäkkeineen. Ai niin, Usva pääsi tämmöseen:
http://www.kainuunsanomat.fi/Kainuu/1194787978747/artikkeli/tamminayttely%20on%203200%20koiran%20katselmus.html

Jazzy kasvaa ja tekee tuhojaan. Minun huoneesta eräs lista ja sängynpääty on saanut osumaan, samoin muutama lehti. Nyt on Jazzyn rokotuksetkin kunnossa, päästään kyläilemään. Poika oppi nopeasti seiso-käskyn ja pönöttääkin reippaasti, herkun voimalla tietysti. Hihnailua jatketaan, alkaa jo sujua. Se on jo yli neljä kuukautta vanha, kyllä on menny nopeesti tämäki aika. Enään hetki ja päästään kehäilemään. :) Mustasukkaisuuden piirteitä olen havainnut kakarassa. Juuri äsken kuvasin Usvaa ja laitoin Jazzyn pois huoneestaa, tämähän meni ja protestoi keskelle lattiaa. :D
Pistän seuraavaan postaukseen pelkkiä kuvia, jos tämä ihana mahtava kone suostuis lataamaan. Nyt ei suostunu, joten kuvaton postaus.